Opinion: Western Populism and Global Development/Länsimainen populismi ja kehitysyhteistyö

By Dr Sabaheta Ramcilovic-Suominen, Researcher, Natural Resources Institute Finland (Luke)

(Finnish version below)

The raise of the right wing movements and the strong nationalistic feelings across the ‘Western World’, are emerging in part out of the fear of the ‘West’ for their position as a global leader. Fear that their ‘wealthy paradise on Earth’ and their seemingly politically stable and socially and economically free societies are being threatened. The threat this time being the flow of countless women, children and men running for their lives, seeking refuge overseas to Europe, to USA, via Turkey, via Western Balkans. The right-wing populist movements in the West destabilizes not only the Western societies, but the Global society, as a whole. It hits the global economic and environmental cooperation and the development aid badly.

Global development and development aid have countless shortcomings. Development aid is far from impartial and benign. Yet, it supports in many ways the international norms of cooperation, promoting the values the ‘Western World’ care about. Or, shall we say used to care about? Such are the values of equality, freedom of speech, humanitarian aid, environment, but also the freedom of markets and the neoliberal agenda. Criticize we must, but in the absence of a better, more socially just global development model – the one we have is our best bid. It is the safety net we need, until a better global development system emerges from the ashes of the current one.

Western countries where the political majority is still held by liberal, social democrats and other political establishments, which stand for pro-global cooperation, are more than ever pushed to perform and in that way justify their model. As a result, they exert substantial pressure on development agencies and practitioners in developing countries to perform quickly. To close that deal down in Laos, Vietnam, or Ghana and sign that agreement on carbon sequestration, or legal timber already and now. Quick solutions are far from best solutions. Loads of resources are invested for actions and reforms with little sustainability and even less socially fair and just outcomes, on the ground.

Western governments where the shift towards nationalistic inward politics has already occurred – as in the USA and in the UK – are rapidly changing their policy directions towards global cooperation and development. Support for key environmental and economic processes are eroding, with the USA stepping out of the Parris agreement, while passing legal act in breach of international law on migration. Cuts of international development aid for environmental, humanitarian and refugee protection are on raise in many countries in Europe. Nordic countries are increasingly turning inwards. The G8 is in trouble, with the USA withdrawing from the global cooperation and development. European leadership, on the other hand is keeping low profile at the global stage in the interest of peace at home.

The global leadership is up for a shift. Once the current leadership in global development and development aid diminishes, the vacuum is filled by a new player, as everything in nature tends to balance out. The question begs prompt analysis of where this new world leadership will emerge from and where will it lead us to?

 

Länsimainen populismi ja kehitysyhteistyö

 

Äärioikeistolaisen liikehdinnän ja kansallismielisten tunteiden nousu Länsi-Euroopassa juontaa juurensa ainakin osittain pelkoon kansainvälisen johtoaseman menettämisestä. Pelko kumpuaa siitä, että tämä vaurauden paratiisi ja näennäisen poliittisesti vakaa ja taloudellisesti vapaa yhteiskunta koetaan uhatuksi. Tuon uhkan tällä kertaa muodostaa lukuisten henkensä uhalla pakenevien naisten lasten ja miesten virta, jotka etsivät turvaa merten takaa Euroopasta Yhdysvaltoihin – Turkin ja Länsi-Balkanin kautta. Populistiset oikeistolaiset liikkeet lännessä eivät luo epävakautta vain länsimaisiin yhteiskuntiin, vaan myös globaalisti. Se vaikuttaa haitallisesti kansainväliseen yhteistyöhön taloudessa, ympäristöasioissa ja kehitysyhteistyössä.

Kansainvälisessä kehitysyhteistyössä ja sen mahdollistavassa kehitysavussa on paljon puutteita. Kehitysapu on kaukana neutraalista ja hyväntahtoisesta. Se silti tukee monella tapaa kansainvälisiä normeja yhteistyöstä ja edistää meille tärkeitä länsimaisia arvoja, tai siis niitä arvoja jotka meille ainakin ennen olivat tärkeitä. Näitä ovat tasa-arvo, ilmaisunvapaus, humanitäärinen apu, ympäristö, mutta myös markkinatalous ja laajempi neoliberaali agenda. Meidän pitää arvostella, mutta paremman ja sosiaalisesti oikeudenmukaisemman kehitysmallin puuttuessa, se mikä meillä on, on paras toivomme. Se on turvaverkkomme, kunnes parempi kansainvälisen kehityksen malli syntyy vanhan tuhkasta.

Niissä länsimaissa, joissa poliittinen enemmistö on yhä liberaaleja, sosiaalidemokraatteja tms. vakiintuneita puolueita ja, jotka kannattavat kehitysyhteistyötä, hallitukset ovat kasvavan paineen alla tuottaa tuloksia todistaaksensa mallin toimivuutta. Seurauksena ne painostavat kehitysjärjestöjä ja toimijoita kehitysapubisneksessä toimittamaan nopeita tuloksia: tekemään kaupat Laosissa, Vietnamissa tai Ghanassa ja saamaan allekirjoitukset siihen sopimukseen hiilensidonnasta, ja puiden pitäisi olla laillisesti hakattuja jo eilen. Nopeat ratkaisut eivät ole yleensä niitä parhaimpia. Paljon resursseja sijoitetaan toimiin ja uudistuksiin, joiden kestävyydestä ei ole tietoa, ja joiden tulokset tai vaikutukset eivät välttämättä ole sosiaalisesti oikeudenmukaisia kohdemaissaan.

Länsimaiden hallitukset, joissa askel oikealle kohti kansallismielistä ja sisäänpäinkääntynyttä politiikkaa on jo tapahtunut, kuten Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa, ovat nopeasti muuttamassa poliittista suhtautumistaan kansainväliseen yhteistyöhön ja kehitykseen. Tuki tärkeille ympäristön ja talouden prosesseille on syöpymässä, Yhdysvaltojen poistuessa Pariisin sopimuksesta ja sääten asetuksia jotka rikkovat kansainvälisiä sopimuksia maahanmuutosta. Leikkaukset kansainväliseen kehitysyhteistyöhön ympäristönsuojeluun, humanitääriseen- ja pakolaisapuun ovat nousussa monissa Euroopan maissa. G8 on pulassa, kun Yhdysvallat vetäytyy kansainvälisestä yhteistyöstä ja kehityksestä. Eurooppalainen johtajuus pitää kansainvälisesti matalaa profiilia, kotirauhan nimessä.

Kansainvälistä johtajuutta kansainvälisessä kehityksessä ja kehitysyhteistyössä odottaa muutos, kun nykyinen johtajuus hupenee. Tyhjiön tulee täyttämään uusi toimija, niinkun luonnossa usein tuppaa käymään. Tämä kysymys kaipaakin pikaista analyysiä siitä, mistä tämä johtajuus tulee ilmestymään ja mihin se meidät johtaa?

 

This article was originally published on http://www.karjalainen.fi/ on 15.3.2018